Hauras ja haavoittuva

Heippa. 

Mä oon väsyny. Siis melko paljo väsyny, eikä tää oo sitä et "nukuin vähä huonosti ja väsyttää". Tää on erilaine väsymys, tätä o ollu aikasemminki. Aattelin et tää paska ois ohi jo mut ei se vissii ookkaa. Aattelin et tällasta väsymystä ei tulis enää ku pääsin siitä kertaallee pois jo. Syyslomal aattelin et oon varmaa tulos kipeeks tai jotai ku olin nii väsyny, mut en sit koskaa tullu kipeeks. Ainakaa vielä, ja nyt must tuntuu et oisin joskus aikasemmi kokenu tätä samaa väsymystä ja oonhan mä. Tavallaa tiiän mitä tää on, e vaa haluis myöntää sitä et oon taas luisunu tähä lähestulkoo samaa tilanteesee mis oon ollu aikasemminki. 

Enkä tarkota sitä ettenkö pystyis nyt suoriutuu sellasist tärkeist jutuist kuten koulu ja muut sellaset. Kyl mä pystyn, ainaki toistaseks. Tykkään käydä tuol koulus, mul on hyvä olla sielä. Riittää tekemistä eikä tarvii ajatella muuta. Ainaki toistaseks oon pystyny, toivottavasti pystyn jatkossaki. Kävin sitäpaitsi tänää kouluruokalas syömässäki ja selviydyi siitä ilma paniikkikohtausta. Edistystä tosipaljo mulle. Ja oon ylpee itestäni koska pystyin, toine kerta voi ol jo helpompi mennä sinne ihmispaljoude sekaa. 

Ny istun tavallaa yksin pimees kämpäs, Jere nukkuu enkä uskal laittaa ees telkkarii pääl ku se sammutti sen viimekski. Enkä haluu herättää sitä. En oo pitkää aikaa ollu näi yksin. Enkä mä tiedä mitä tehdä, koska autollakaa e pysty enkä voi lähtee mihkää. Tuntuu et pää sekoo täst hiljasuudest ja pimeydestä. En saa untakaa vielä, ressaa, ahdistaa, pelottaa. 

Ääh. Ehkä tää tästä joskus helpottaa. Ja jos joku jaksaa nähd vaivaa et tulee huutelee et "hae apuu mee terapeutil" ni voin kertoo et kokeiltu on jo. Ei ne toimi mulle. En vaa osaa vastaanottaa sitä "mitäs sulle kuuluu ku oot masentunu ?" - mantraa mitä mulle on tähä asti hoettu. Mä pärjään kyllä jotenki ain. Ja oon tavallaa onnelline, tavallaa mul on hyvä olla. Oon vaa jotenki todella väsyny.

Ei tälle oo otsikkoo.

Hmm. Mul oli kauhee mont juttuu mist piti kirjottaa ja pohtii. Enää e muist puoliakaa... Hups. Noh yritän jotenki ny joitai ees, toivottavast o ees jotenki sillee et saa selkoo. 

Alotetaa vaikkapa ihmisarvost. Mikä määrittää sen millane sä oot, mikä sä oot, onko sulla mitää arvoo. Kuka sä oot, mitä oot saavuttanu ja ennen kaikkee kuinka vauras sä oot. Rahallisesti siis. Must ainaki tuntuu et noi määrittää häiritsevän paljo sitä kuka o niisanotusti "arvokas", kuka taas ei oo. "Ai oot vaa peruskoulun käyny, oot sen ikänen et sun pitäs olla töis tai josai korkeakoulus", "sossupummi","siis ooks oikeesti keskeyttäny kaik muut mitä oot opiskellu", "mitäs hölmöö nyt ootte tehny ?" ja tohen ku vastasin käyneeni koulus, sain vastaukseks hyvinki hämmentynee ilmee ja toteamukse, että "eihän se oo hölmöö". No, niinpä, ei mustakaa, mut miks oletetaa et e oo tehny mitää muuta ku typetyyksii tai sit en yhtää mitää. Ja sit on nää narkkarit sun muut pilleristit, rosvot ynnä muut. Laitetaa niil kovemmat rangaistukset ja mahdollisimma paljo muita ongelmia sen huume-/pilleriongelman lisäks viel ja muistetaa tottakai määrätä sille masennuksee ja ahdistuneisuutee vähä lisää pillereitä, sehän auttaa niitä, sensijaa et niil tarjottais jotai mikä vois oikeesti auttaa siihe et niil vois olla jotai muutaki. Joku työ tai koulutus mitä ne haluu tehdä, hoitooki tarvittaes. Tosin seki tarvii siit omast päästä lähtee, eihä kaikki välttämättä ees haluu elämältää mitää muuta ku sen et joka päivästä puuttuu muutama tunti sentakii et saa pään sekasi, right ? Kukin tavallaan, mut elämä o toisaalta valintoja täynnä ja lähes jokase niistä kukin tekee iha ite.

Alkoholi. Mulla on taas aika ristiriitane suhde siihe. Oon ollu jonkuaikaa jo sillee et en hirveesti oo juonu. Ei oo tehny mielikää. Noh välillä tekee. Aika paljoki, mut yleensä se o menny ohi ja sit o taas iha hyvä olla sillee et olipas hyvä etten juanu, ei menny rahaa hirveesti ja seuraavanaki päivän jakso tehä jotai. Täl hetkel tekis iha hirveest taas miel juoda mut eipä ole varaa nii ei sit tuu kauheeta kiusaustakaa lähtee hakemaa sitä juomista. Hmm. Ja sitku tos yks päivä juttelin yhe mu kaveri kans, joka jutteli kaikkee esim et ne ei pahemmi riitel sen poikaystävän kans, enite vaa silloku o kännis ja siit sit vähä kaikelaist. Tajusin sii samal et enhä mäkää hirveesti riitele enkä haluukkaa riidel ku oon selvä, kännis sen aiheen saa lähes mistä vaa ja tottakai siit sit tarvii avautuuki koska itsevarmuus o korkeemmal... Huooooh emmäätiiä. 

Muuten hyvä olo, hih x) lähenpä tästä makoilemaa ja katteleen leffaa, huamena kouluun taas :) Heihei♥

Rauhaa ilman vihaa, hiljaisuutta rauhaan

Don't ruin a good today because of a bad yesterday

Ohh kui random eiline ja tää päivä... Onneks ei asiat selvitettyin ja ei niistä mitää se suurempaa murhetta. Onneks. Eiline sit taas, noh. Lyhyest sanottun mua pännii suunnattoma paljo ihmiset jotka ottaa yhteyt vaa silloku tarvii jotai. Ei ikin esim vaa et mentäskö käymää kaffeel josai tai jotai vaa ain silloku tarvii jotai, rahaa lainaks, kyytii yms... Huoh. Ja tää päivä sit taas, täysi käsittämätöntä :'D Sai kuiteski joteski selvitettyy se homma ja kaik pitäs olla iha ok :) Mu porukat o parhaat ♥ 

Mul o taas pari päivää ollu kans hermot iha jäätävä kireel, eile varsinki, onneks pahi menny ohi.. Ei oo ees ottanu päähä mikää tai sillee mut ärähteli vaa iha lähestulkoo jatkuval syötöl. Oon aika upee persoona ku mu kas viettää aikaa..... Nope. Lisäks et mua ärsytti tänpäiväne sossukäynti. Hassu juttu et sitku asiat sujuu hyvi, tykkään iha sikana käydä tota kouluu jossa oon nyt ja aamul on helpompaa päästä sängystä ylös ja kouluu ku tykkää käydä sielä, silloku o 10-aamui, viimiset 2h oon yleens vaa venaillu et koskaha sin kehtais mennä........ Ja sitten on nää sossut yms jotka kyselee mu Nupotaustoist ja voinnist, alkoholista ja siitä mitä oon sit vetäny jos en oo ryypänny ja kehottaa mennä terapeutil millo mihinkäki. Oikeesti, eikö mulla oo oikeus elää ns normaalii elämää ja nauttii siit ku menee hyvi ilman et kokoajan epäillää ja tyrkytetää millo mitäki, keskusteluterapiasta lääkehoitoo. Miks en saa vaa olla mä, yleensä ilone ja positiivine tyyppi, ilma et joku o sanoos et kai sitte muistat et sun tarvii varaa aika terapeutil heti ku tuntuu siltä ? Mä en oo hyötyny niistä ikinä yhtää mitää ja voin todelaki kertoo et oon yrittäny. Plaah.

No mut en jaksa murehtii sitä, keskityn hetkeen ja siihe et nyt ei oo enää paska fiilis ja mul on hyvä olla ♥ Tottakai sitä murheita tulee ku niit tosissaa rupee keräilemää, mut mää en oikee jaksais enää :) 

Mut mä en kanna kaunaa enää

Raskaita aikoi, sitkeitä traumoi,

missä meikäläinen katkerasti kauhoi

Uppos pinnan alle, 

takas ylös henkee haukkoi ja nousi mietintätaukoi

Paljon solmuja ne aukoi

ja mä ymmärsin teot kulkee kera seurauksin

Pahantekijäkin muuttua voi,

katumus iskee ja sisin salamoi

Ne teki mulle väärin niin, niin  niin väärin niin,

mut mä en kanna kaunaa enää

Ne teki mulle väärin niin, niin niin väärin niin,

mut mä en kanna kaunaa enää

Mä katon tulevaisuuteen, 

ihan sama mitä tänään teen

Eilisen aurinko laskenut on länteen

Ne jotka pomotti, kulman takan odotti

Koville se otti, itsetuntoni hajotti

Mietin voisinko mä heitä unohtaa

Ei ollu paikkaa jonne taakan pudottaa

Raivokohtauksii sekä vallankäyttöö,

sateli usein syytöksii ilman näyttöö

Mä en osannuu kyseenalaistaa,

mut pimeäkin valkenee kun valaistaan

Ah. Viikonloppu "relattu" Merikarvia-Siikainen - akselilla. Mukava viikonloppu kerrassaa, ny oltu montaki viikoloppuu samallail, pois kaupungista. Tykkään iha hirmusti olla josai muualla, joko Merskal ja viel enemä Siikasis, se o kuitenki ollu mu koti ja sellane se tulee aina olemaanki. Mul on maailma parhaat vanhemmat, sisarukset ja äitipuoli. Ja mies. Vaik oonki sössiny vähä millo mitäki ja ollu välil iha täys persenaama millo kenelleki, ne o jaksanu mua. Olla mu tukena. Olla mu kans, kuunnellu mua. Kaike paska jälkee ne o jaksanu mua ja ne o jaksanu rakastaa mua, kukin omal tavallaa. Ja mä arvostan sitä todella paljo. ♥

Ainoo miinuspuoli näis viikolopus o se et kiukkuunnun helpommi. Koska mul ei oo nii paljo tekemistä ku viikoilla jolloi saa purettuu mu energiaa koulus touhailemalla. Hassua.. 

Oon kuitenki erittäi tyytyväine mu elämää tälhetkellä, en vaihtais mitää pois ♥

Mikä tunne tää on, oi ei

Syksy. Tää vuodenaika on aina aikasemmi saanu mu olo normaalii ankeemmaks ja huonommaks. Märkää, kylmää, satunnaisii auringonsäteitä pilvie välistä, kostee ja kylmä auto, kaikkialla näyttää harmaalta. Mut mulla on hyvä olla. Itseasias paljo parempi ku pitkää pitkää aikaa. Ehkä ensimmäine syksy ainaki viitee tai kuutee vuotee ku must tuntuu et oon elossa, oon mä ja erittäi tyytyväine siihe. En romahda enää nii helposti ku aikasemmi, oon vahvempi. Tai ainaki must tuntuu siltä. Enkä oo ollu kauhee ärtysäkää, oon jaksanu hymyillä ja olla ilosempi ku ennen. Oon ilonen kaikist hyvist asioist mitä mulla on ja niistä huonommistaki mitä oon ollu, oon oppinu paljo ja opin lisää. Tää on upeeta ♥

Lily