Normaali on enemmistö, entä sitte ku me ollaan enemmistö ?

syksy. taas. 

fressi ku syksynen sieni, kylmästä hiestä kosteana

maailmasta paskana

silti teitä seuraajia korkeampana

"ette te noin voi tehä" "miten nii?! justhan me vittu tehtiin"

meil on mukana kaikennäkösiä kätösiä

vähäpätösiä, erivärisiä käpäliä

muuttumalla, sensuroimalla

kukaan ei oo johtanu seuraamalla

jossei oo sanottavaa nii oo vittu hiljaa

tukit mun korvat turhalla paskalla

ne huokuu itsemurhaa

niinku oulainen ois täällä päällä

liian lähellä nähdäkseen itse kuvaa

terveet ei sano meille terve

mitäpä hullut terveestä tietäs

kerron teille terveisiä hulluja

sun ajatukset on arvokkaita

sillä terveet on hulluja

pelätään sitä mitä ei ymmärretä

ymmärretään sitä mitä ei pelätä

oikaise se, setä sullon solomu päässä

tällä puheella selvä, kiitos hei.

hahu puspus. 

Näil vesil on vaa välil liian matalaa

hmm. jokune tovi viime postauksest, kyllä. e vaa joteki oo saanu yhtää mitää aikaa, hengailu vaa kavereide kas ja erakoitunu plaa plaa plaa. turhauttaa ku e saa mitää aikaa ja vaik yrittäsin ni joku juttu kusee ain nii totaalisesti, e jaksais enää ees yrittää. osa must vihaa tätä samaa paskaa, yrittäny hoitaa kouluu yms mut ei. ei ei ei. melkei kaik o samaa paskaa. oo yrittän käyd nupolki mut se vast pistääki vituttaa. ei mul oo apuu siit et joku hokee mul kokoaja se tunni aja siit kui masentunu ja sairas oon. e mä koe olevani millää tapaa masentunu. e vaa saa mitää aikaa ku e pysty keskittyy mihikää nii kauaa et saisi jotai valmist aikaa. e pyge istuu ees himas parii tuntii kauepaa ku tuntuu et pakko pääst liikkeel enneku seinät kaatuu pääl, jos e pääs alkaa pääs napsuu ja paisko tavaroit. ah kuinka normaalia. hahha. 

kesä o ohi. ärsyy. piti kauheest tehä kaikkee mut... nojoo. kai mä teinki. kuvaspämmi siinä. 

ja ne kattoo mua niinku ei ois iki nähny sekopäätä.

tiiättekste se tuntee ku oot yksi vaik o paljo ihmisii joka puolel ? mul o sellane jatkuvasti. ei sil oo merkityst misä mä oon. alotanko uudes ryhmäs uusie ihmiste kas. ain oon vaa yksi, ulkopuoline. joteki e vaa osaa sopeutuu tai men mukaa ryhmää, eikä ne ees haluu mua siihe. tai jotai. e oo ees varma et haluunko mä, mitä edes haluan ? pelkästää aamul ylöspääsemine o välil nii tajuttoma raskasta... ihmiset ahdistaa mua. e tiiä et miks. joteki vaa pelkää niitä. liikaa. pelkää pettymyksii, joteki kai sitä et kukaa ei saa pääst liia lähel mua. enkä mä tarkot sitä "nyyhnyyh mul ei oo kavereita" ja plaa plaa. onha mulla. aika vähä ja niistäki suuri osa o sellasii et tuntuu ettei ne ees haluis ol mu kas. tai kauhee harvoi kukaa ottaa muhu yhteyt. mut ne jotka pitää muhu yhteyt o mul äärettömä tärkeit. eihä niit oo ku pari. mut rakastan niitä. ja villee. mut mikä mus o vikana ? tai ehkä se oon mä ite, tää kokonaisuus mis mikää ei oo niiku pitäis olla. elämä sekasi, sisäl paljo ahdistusta, pelkoo, vihaa. ehkä ne näkee et oon hullu. et ei mu kas kannat olla. risukasaaki paistaa aurinko, mut mä taida ol se kaikist alimmaisi risu siel mihi se auringovalo ei ulotu. 

jokainen luu minussa murtuu, en jaksa enempää.

mä en oikeest tiiä mitä mu pitäs tehd mu elämäl. ei mikää tunnu sujuva, oon koittanu hakee apuu, mut auttaakse ? e mä voi sitä tietää. o vaa kokoaja nii tyhjä olo. välil tuntuu et oon nii ontto sisältä, välil miettii et oonko ees hengis. välil sellasii päivii et pää ei kestä jos tarvii ol kokoaja yksi kotona, pää hajoo, järki menee. välil taas sellasii päivii ku ei vaa jaksais nähä yhtää ketää, ei haluu tehä mitää. villeki ny pari kuukaut muual, tiistain se lähti ja mul o kauhee ikävä sitä. ainoo ihmine kene vieree voi vaa käpertyy ja ol hiljaa se lähel. sii o hyvä olla. 

ystävät. tottakai ne o mul tärkeitä, ja toivon et ne jaksaa mua eikä hylkäis niinku ny muutamat o tehny. et ne jaksais tukee mua vaik ny oonki varmaa aikaa väsyttävää ja tylsää seuraa. välil tuntuu nii vaikeelta pelkästää hymyil, ja niinä hetkin mä rakastan niitä ihmisii jotka saa mu nauramaa. pari tällast ystävää o lähteny täs piene aja sisäl, seki tuntuu nii pahalta. mut kai heil on siihe syynsä. tai jotai. e mä tiiä, eipä ol vastanu jos o kysyny. 

 tälhetkel oon vaan todella heikko, hauras. pienetki asiat, epäonnistumiset, pienet ilkeet sanat satuttaa syvältä. ei pitäs ottaa itteensä nii helposti, mut silti. 

täytyy vaa toivoo et se mikä ei tapa, vahvistais. 

Ja lupaan koittaa olla soittamatta sulle aamuyöllä