mä en oikeest tiiä mitä mu pitäs tehd mu elämäl. ei mikää tunnu sujuva, oon koittanu hakee apuu, mut auttaakse ? e mä voi sitä tietää. o vaa kokoaja nii tyhjä olo. välil tuntuu et oon nii ontto sisältä, välil miettii et oonko ees hengis. välil sellasii päivii et pää ei kestä jos tarvii ol kokoaja yksi kotona, pää hajoo, järki menee. välil taas sellasii päivii ku ei vaa jaksais nähä yhtää ketää, ei haluu tehä mitää. villeki ny pari kuukaut muual, tiistain se lähti ja mul o kauhee ikävä sitä. ainoo ihmine kene vieree voi vaa käpertyy ja ol hiljaa se lähel. sii o hyvä olla.
ystävät. tottakai ne o mul tärkeitä, ja toivon et ne jaksaa mua eikä hylkäis niinku ny muutamat o tehny. et ne jaksais tukee mua vaik ny oonki varmaa aikaa väsyttävää ja tylsää seuraa. välil tuntuu nii vaikeelta pelkästää hymyil, ja niinä hetkin mä rakastan niitä ihmisii jotka saa mu nauramaa. pari tällast ystävää o lähteny täs piene aja sisäl, seki tuntuu nii pahalta. mut kai heil on siihe syynsä. tai jotai. e mä tiiä, eipä ol vastanu jos o kysyny.
tälhetkel oon vaan todella heikko, hauras. pienetki asiat, epäonnistumiset, pienet ilkeet sanat satuttaa syvältä. ei pitäs ottaa itteensä nii helposti, mut silti.
täytyy vaa toivoo et se mikä ei tapa, vahvistais.
